Rauhallinen lauantai-ilta synnyinkaupungissani Salossa. Sanoin heipat siskolleni ja hänen poikaystävälleen, keiden luona olin viettämässä iltaa. Lähdin sen jälkeen yksin keskustassa kävellen bussipysäkille, josta olin aikeissa nousta bussiin takaisin Helsinkiin… kunnes alkoi tapahtua.
Salo on rauhallinen, pieni, reilu 50 000 asukkaan kaupunki ja talvella iltaisin keskustassa liikkuu vähän ihmisiä jalan. Seisoin yksin erään keskustan huoltoaseman viereisellä bussipysäkillä kun minulle tuli omituinen olo. Tiedättekö sen tunteen, kuin joku katselisi sinua?
Hätkähdin kun tajusin tuntemattoman miehen tuijottavan minua pitkään huoltoaseman pihalla olevasta autosta. Hän oli huoltoasemalla autossaan yksin. Hän piti katseen minussa tovin, kunnes lähti kiertämään korttelia ympäri, aina vain uudestaan tullakseen autolla minua lähemmäksi. Aloin hermostumaan ja näyttämään vihaiselta. Ahdisti se, etten ympärillä nähnyt ketään muuta, kuin tämän miehen. Mies ei lopettanut kiertämistä, vaikka hän näki, että olin huomannut hänet. Lopulta hän pysähtyi uudelleen huoltoasemalle, tällä kertaa piiloutuen autollaan ”bensatankin” taakse, mutta kuitenkin nähdäkseni minut kuskin ikkunasta. Sieltä hän tuijotti minua edelleen. Kaivoin puhelimeni ja aloin soittamaan siskolleni, jonka koti oli onneksi kivenheiton päässä. Kun mies näki, että kaivoin puhelimeni, hän lähti liikkeelle ja ajoi ohitseni. En saa vieläkään pyyhittyä mielestäni pois sitä sairaan oloista katsetta, mikä hänellä oli, kun hän ajoi hiljaa ohitseni, katsoen minua ikkunasta. Huokasin helpotuksesta – joko hän olisi vihdoin jättänyt minut rauhaan? Vilkaisin taakseni. Kauhu palasi, kun huomasin hänen ajavan u-käännöksen ja tulevan takaisin.
Siskoni vastasi puhelimeen. Sanoin peloissani että minua stalkataan ja lähden tulemaan takaisin sisälle. Siskoni lähti tulemaan minua vastaan. Samassa huomasin auton kadonneen. Oliko hän nyt jo tiessään? Vai oliko hän uudelleen ajanut huoltoasemalle? Lähdimme yhdessä siskoni kanssa takaisin bussipysäkille, sillä minun oli aikataulusyistä napattava bussini.
Bussi vihdoin saapui ja hyppäsin kyytiin sydän pamppaillen ja hengästyneenä. Vihdoin.
Kun bussi oli hetken ollut liikkeellä, tajusin tämän saman miehen ajavan autollaan hiljaa bussin edessä. Mies oli ilmeisesti tajunnut olevani kyseisessä bussissa ja lähtenyt ajamaan hiljaa sen edellä. Yritin penkistäni tähyillä auton rekisteritunnusta, mutten saanut siitä selvää. Kun bussi saapui moottoritien viereiseen risteykseen, mies pysäköi autonsa risteyksen varteen. Ulkona oli pimeää ja bussissa sisällä valot päällä. Mies edelleen katsoi minua pysäköidystä autostaan sisälle bussiin niin kauan, kunnes bussi kääntyi moottoritielle.
Ilmoitimme miehestä poliisille.
Kukaan ei missään nimessä saisi kokea ahdistelua. Se on väärin. Jokaisella kuuluu olla oikeus kokea itsensä turvalliseksi ulkona liikkuessaan, varsinkin tutussa ympäristössä. Jokaisella kuuluu olla rauha eikä kenenkään kuuluisi kokea oman rauhan menettämistä toisen ihmisen käyttäytymisen johdosta.
Mitä mieltä sinä olet? Oletko sinä ollut vastaavanlaisessa tilanteessa? Keskustelu on vapaa.
Lue myös: Ikimuistoiset pyjamabileet ja 6 vinkkiä parempiin yöuniin
Vuoden 2019 suurin hiustrendi
10 kysymystä rahasta
Photos taken by: Essi Niemistö
Kuulostaa aivan käsittämättömälle! Minkälainen idea tuolla miehellä oli päässä kun rupesi ahdistelemaan sinua? Toivon sinulle lämpimät tsempit tuosta yli pääsemiseen.
Toivottavasti oli vain päähänpisto, joka sattui kohdistumaan juuri minuun, joten toivottavasti kukaan muu ei ole kokenut/tule kokemaan samaa. Kiitos tsempistä! xx
Hyi kamala mikä kokemus, alkoi ahdistaa jo ihan vain lukiessakin joten voin vain kuvitella minkälainen fiilis sulla on ollut kun tää tapahtui! Mulla ei ole tän kaltaisesta ahdistelusta ja stalkkaamisesta kokemusta, mutta muutama vuosi sitten sain jatkuvasti puhelinsoittoja yhdeltä ja samalta tuntemattomalta mieheltä, joka aina sanoi rakastavansa mua, halusi tavata, yms. Kaikkein pelottavinta oli, että kun usein sanoin että ”nyt on varmaan väärä numero”, niin mies aina vastasi että ”mutta onhan se Pinja?!” 😩 Välillä soittojen välillä meni kuukausia, välillä yli vuosi. Nyt on onneksi uusi britti-puhelinnumero niin ei ole miehestä kuulunut enää aikoihin, mutta ehdottomasti yksi elämäni pelottavimpia ja ahdistavimpia kokemuksia ja tunnistaisin miehen äänen kyllä edelleen…
Eikä apua miten ahdistavaa! Mistäköhän tämä mies oli saanut sun numeron ja mikä mahtoi olla motiivi noilla hänen puhelinsoitoillaan… Jatkuvat puhelinsoitot on myös ahdistelua eikä ole ok! Hyvä että sulla on vaihtunut numero ja toivottavasti samanlainen tapaus ei tulisi enää vastaan. xx