Viikonloppuna kuun vaihtuessa joulukuuhun huokaisin helpotuksesta kun tajusin selvinneeni syksyn läpi. Samalla ensimmäinen joulukuuta sai mut hätkähtämään, miten älyttömän nopeasti koko syksy meni (tuntuu että sanon samat sanat joka vuosi). Syksy oli täynnä paljon uutta; uusia työprojekteja, kokonaan uusi työ, paineen alla työskentelyä, henkistä kasvamista, opiskelua, yksi särkynyt sydän ja epäonnistunut pidempiaikainen projekti. Millä ihmeen kaupalla selvisin koko tuon sopan ja vuoden kamalimman kuukauden marraskuun?
Kun yhdistää sydänsurut ja soppasyksyn, kombo ei ole kovin hyvä. Tuntuu kuin jalkojen alla olisi juoksumatto, joka pitää paikallaan, vaikka haluaisi päästä eteenpäin. Haluaisi niin kovasti kulkea eteenpäin, mutta mielessä vellovat ajatukset jäävät miettimään menneitä ja mitä jos -tilanteita. Jokainen sydänsuruja kokenut voi nostaa kätensä ylös sille faktalle, että se vie mehut totaalisesti. Kaikki on ihanaa ja yhtäkkiä matto vedetään jalkojen alta niin, että joudut heittämään tunteesi saman tien romukoppaan ja hyvästelemään toinen luultavasti koko loppuelämäksi. Sydänsurut ovat yksi inhottavimpia asioita, joita joskus täytyy kokea.
Aloitin tämän vuoden keväänä työstämään erästä vuosia takaraivossa muhinutta projektia, jonka olisin halunnut julkistaa alkusyksystä. Olin satavarma että tässä olisi urani käännekohta, mutta epävarmuus ja motivaation puute otti ohjat. Fiilikset ovat hyppineet maailman voimakkaimmasta uranaisesta maailman epäonniseen paskiaiseen, joka ”yrittää olla joku”. Olen itkenyt monet illat kotona turhautumistani ja epäonnistumistani kunnes päätin, etten jaksa enää. Päätin, että hautaan haaveet hetkeksi ja kaivan ne taas esille vuoden 2020 alussa. Ehkä ensi keväänä uusi yritys.
Olen päättänyt pitää vuoden viimeisimmän kuukauden mahdollisimman rauhallisena; olen aloittanut lähes päivittäisen meditoinnin, olen alkanut ottaa taas itsestäni parempaa huolta treenien ja monipuolisen ruokavalion kautta sekä olen ottanut enemmän aikaa kirjojen lukemiselle ja yrittänyt minimoida läppärin ruutua tuijottamisen.
Yksi syksyn tärkeimpiä asioita on kuitenkin ollut täysin uusi työpaikka ja aivan ihanat uudet työkaverit. Vaikka kärsivällisyyteni on ollut monet kerrat koetuksella ja olen ajoittain kyseenalaistanut oman pätevyyteni, olen reilun kolmen kuukauden aikana uudessa työssä voinut niin paljon paremmin ja se on antanut mulle paljon positiivista energiaa. Vaikka hommaa riittää bloggaajana ja sivutoimisena yrittäjänä, ja joskus teen töitä päivässä yhteensä 14 tuntia, tämä on juuri sitä missä tunnen itseni minäksi.
PHOTOS ESSI
COAT, KNIT, PANTS H&M PREMIUM QUALITY
SHOES ELLOS
BEANIE KN COLLECTION
BAG CÉLINE
Ihanaa uutta viikkoa!
Oot niin upea nainen että huhhuh. <3 Ja ihanan rehellistä tekstiä! Arvostan suunnattomasti.
Ymmärrän niin hyvin sun fiiliksiä mitä käyt läpi, sillä osittain myös kolahti omallekin kohdalle – paikallaan junnaaminen, oma epävarmuus, pätevyyden kyseenalaistaminen sekä turhautuminen siihen kaikkeen pyristelyyn, koska se ei vie mihinkään. Ihanaa että otat aikaa itsellesi, siinä olis oppimista täälläkin. 🙄
Tsemppiä loppuvuoteen Camilla! Uusi vuosi tuo uudet mahdollisuudet <3
Ihanaa rehellisyyttä. Arvostan ja toivon sulle kaikkea hyvää. Ja ihan mahtavaa että nyt oot pyrkinyt ottamaan aikaa myös itsellesi!